9. helmikuuta 2014

Poekuus

Suomen kielessä on tuttu sana ’poika’, jota käytetään yleensä ’tytön’ vastakohtana. Ja sitten on ’poeka’, käsitteena ja ilmaisuna yksi Savon murteen helmistä.

Poeka on yleensä miespuolinen ja usein ammattilaisen apumies tai tuuraaja. Voi joskus olla tyttökin ja ikähaarukka on aika harvapiikkinen. Poikuus on eri asia kuin poekuus, seksin saaminen tai saamattomuus ei liity tähän mitenkään. Sen sijaan töihin tarttuminen, yleinen osaaminen ja tarmokkuus määrittelevät asiaa paremmin. Ilmaisut ’seisoo tumput suorina’ tai ’ee pane lapikasta toesen etteen’ liittyvät poekuuteen.

Ettei tämä menisi vallan vihapuheeksi niin poeka voi kyllä yritellä, mutta on tehtävään äkkinäinen eli tottumaton tai ensikertalainen. Seisoo siinä vieressä, kun osaava tekee. Jos on huono onni niin asiaa on hoitamassa vain poeka, hitaasti ja tehottomasti. Poeka voi olla myös hyvä syntipukki jos ammattilaisen työ ei suju niin kuin pitäisi.

Joskus tuntuu, että useimmiten poeka työskentelee rautakaupassa (vrt. antropologi Spede Pasasen filmit). Poeka tulee jostain syystä useammin naispuolisen asiakkaan kohdalle kuin miehen. Kai kahden maskuliinin on helpompaa olla välilöessä eli tulla toimeen keskenään.

Onneksi tähän ilmiöön on tottunut. Sitä oppii tunnistamaan, että vastassa on poeka. Sanoo mielessään, että ei auta tässä emä äläkkä, kova jämentäminen, vaan rauhallinen kanssapuhe. Kyllä se poeka siitä tokenee. Ehkä aikanaan oppii, tulee topakka työntekijä omalla alallaan. Ja vaikka sana on savolainen niin poeka tulee varmasti vastaan muuallakin.