Klassikko on jokin kirja, elokuva, näytelmä, hahmo jne. Se /hän on saanut pysyvän aseman ihmisten mielissä. Tietysti käsite on aikaan sidottu, osa unohtuu joskus ja uusia nousee esille. Tämä tuli mieleen, kun katsoin televisiosta viime viikolla Bond-elokuvista Kultasormen.
Minusta Sean Connery on se oikea ja alkuperäinen James Bond, the real thing. Onnistunut yhdistelmä testosteronia ja seksikkyyttä, sopivasti rintakarvoja, mutta myös brittihuumoria. Hänen jälkeensä tulleet Bondit ovat kerta kerralta laimeampia, vaikka erikoisautojen tekniset vimpaimet tehostuvat kerta kerralta ja yhteenottojen aiheuttama tuho on yhä mittavampaa. Myöntää täytyy kyllä, että Daniel Craig on mallin merkittävin päivitys, Bond.2.
Goldfinger on elokuvana myös klassikko, ei vähiten Shirley Basseyn intensiivisesti esittämän tunnuslaulunsa takia. Se on jäänyt elämään itsenäisenä musiikkikappaleena. Pahiksista Gert Fröbe pääpomona – heijastus natsiajan pahasta saksalaisesta? – ja hänen korealainen apulaisensa Oddjob tärkeimpänä aseenaan metallilierillä tappava heittohattu jäävät myös mieleen. Nimi on muuten aivan erinomainen toimenkuvana.
1964 valmistunut filmi on samalla mainio ajankuva. Isot ja leveät autot, Bondin tyylikäs pukeutuminen, naisten teräväkärkiset rintaliivit, sen ajan viestintälaitteet, seksikuvausten hienotunteinen vihjaavuus. Rohkeinta onkin Honor Blackmanin esittämän naispääosan nimi, Pussy Galore. Sen voi suomentaa ’pimppiä runsaasti’ tai ’pimppiä tarjolla’.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti