Joulumusiikin mukana

Kauneimmat joululaulut tänä iltana, iso kivikirkko oli lähes täynnä. Ovella jaettiin entiseen tapaan vihkoset, joissa oli valikoima laulujen sanoja. Lopussa kerättiin kolehti Suomen Lähestysseuralle.

Tämä on tilaisuus, jossa väki oikeasti uskaltaa laulaa. Laulaa ihan ääneen pelkäämättä miltä se naapurista kuullostaa, meneekö aivan nuottien mukaan. Sanat ovat tuttuja, silti on turvallista varmistaa niitä vihkosesta. Enemmistö lauluista on perinteisiä, mukana muutama uudempi. Urut säestävät illan isoa kuoroa.

Totesin taas oman konservatiivisuuteni: vanhat tutut laulut ovat parhaita, ei mitään iskelmällistä. Läheisin kotimaisista on Jean Sibeliuksen Jo joutuu ilta. Sanat Sakari Topeliuksen, suomeksi kääntänyt Aino Suonio. Laulussa tiivistyy sekä talven tunnelma että joulurauha.

Toinen jouluun liittyvä musiikillinen rakkaus on Tiernapojat, koulupoikien esitys Oulun murteella. Se kaikuu varhaislapsuudestani, tunnistan sävelet heti. Silloin asuimme Oulun lähellä, tiernapoika-alueella. Kuulemma lauloin ja leikin esitystä pannunmyssy (ennen keitettiin kahvi pannussa hellalla ja pidettiin valmistuttuaan kuumana myssyn alla.) päässä. Pitkään radio esitti jouluaattona vanhaa nauhoitusta tiernapojista. Kuuntelin sitä äärimmäisen keskittyneenä, kadonnutta aikaa etsimässä.

Onneksi tiernapoikaperinne ei ole kokonaan hävinnyt tai väljähtynyt firman pikkujoulujen show-yritelmiksi. Leppävirralla Soinilansalmen kyläyhdistys on tehnyt siitä savonkielisen version. Esittäjinä eivät ole poikasopraanot, vaan tavalliset miehenköriläät. Mutta ydin säilyy. Onneksi.

Hobitti 2 - hyvä, paha 3D

Tolkien-fanina piti tietysti käydä katsomassa Hobitti 2. On saavutus vetää alunperin lapsille kirjoitetusta kirjasta kolmiosainen seikkailukertomus. Nyt olen nähnyt kakkososan Peter Jacksonin ohjaamasta fantasiadraamasta, pituus 2 t 40 min. Tapahtumista ja erikoisefektejä riitti koko rahan edestä eli kymmenellä eurolla. Pienellä paikkakunnalla on halvemmat hinnat kuin vaikkapa Helsingissä.

Noloa tunnustaa, mutta elokuvan loputtua odotin vain, että saatan kotona levätä silmät ummessa pimeydestä nauttien. 3D-lasit omien silmälasien päällä rasittavat silmiä ja ovat nykyversiona melko painavat. Ja nyt opin senkin, että 3D-lasit toimivat paristolla, joka täytyy aika ajoin vaihtaa.

Ja toinen johtopäätös oli ottaa Lord of the Rings kotikirjaston hyllyltä ja lukea se taas kerran uudestaan ilmeikkäästä kielestä nauttien. Myös suomennettu versio on mainio, Kersti Juvan ja Eila Pennasen kädenjälki yltää alkukielen tasolle.

Elokuvan erikoisefektit ovat uskomattomia, mutta kirjallisuus yltää niihin lukijan mielikuvituksen ja eläytymisen avulla.Tosin tämä käsitys voi olla hyvää vauhtia vanhentumassa, kun visuaalinen viestintä valtaa koko ajan yhä enemmän tilaa ja vaikutusvaltaa.